I couldn't stop laughing

Tänään aamunavauksessa oli puhumassa srk:n nuoriso-ohjaaja. se puhu arjen pienistä jutuista ja niistä iloitsemisesta. ne sen sanat sai mut ajattelemaan omaa elämääni.. tunnistin itteni siinä kohtaa kun se puhu ihmisistä jotka on säntäämässä koko ajan paikasta a paikkaan b eikä ne kerkee pysähtymään ajattelemaan niiden elämää ja niitä pieniä kivoja juttuja.. mietin että oisko mun elämä parempaa jos välillä pysähtyisin miettimään kaikkia niitä ihania asioita joita mun elämässä on, niitä asioita jotka unohan kaiken kiireen ja stressin keskellä, niitä asioita jotka saa mut jaksamaan sillonkin kun tuntuu että seinät kaatuu päälle ja tekis mieli nukkua viissataa vuotta putkeen; harrastukset, ystävät, kaverit, perhe, koirat, luokka, sukulaiset.. mun elämässä on niin paljon hyviä asioita mut ihan liian harvoin mä osaan oikeesti arvostaa niitä tarpeeks, kaikki tuntuu jotenkin niin automaattiselta.. 'tottakai mulla on perhe' 'tottakai mulla on ystäviä' 'enhän mä voi niitä menettää vaikka oisin kuinka paska' mut eihän se mee niin.. ei kaikilla oo kavereita tai välttämättä ees perhettä ! voi tapahtua ihan mitä vaan, ihan millon vaan. pitäs muistaa arvostaa niitä pikku asioitakin ja tajuta että ne ei oo auttomaattisia ja yks pieni hetki voi oikeesti viedä kaiken.. tästä lähtien iloitaan niistä pienistäkin hyvistä jutuista mitä meillä elämässä on :-) pienestäkin hymystä, sanasta, kehusta, eleestä tai viestistä voi päivä parantua paljon jos sen vaan huomaa ja osaa oppia iloitsemaan. mä sain sunnuntaina viestin jossa luki 'kiitos sinulle, olet oikea aarre' nyt vasta tajuan kuinka hieno juttu toi oikeesti on ja mitä se oikeesti tarkottaa! ja tänään mulle sanottiin 'moi henni' mä en sillon vielä tajunnu että se ihan oikeesti sano mulle - mulle, ei kenellekkään muulle -moi! pikkujutut on ne kaikista parhaat jutut - jos niitä vaan oppii arvostamaan!